Kului noin kuukausi. Jessican vointi oli huonontunut entisestään. Hän nukkui nykyään suurimman osan päivästä.



Hän myös kärsi pahoinvoinnista.


Laura vietti paljon aikaansa parhaan ystävänsä kanssa.



Hänen ystävänsä oli usein pitkälle iltaan asti kylässä. Jack valvoi että he molemmat tekivät läksynsä.


Samaisena iltana Jessica ja Jack olivat menneet ulos, oman kotinsa takapihalle tietenkin.


He eivät paljoa puhuneet. Katselivat vain toisiaan.



"Kuule, mennäänkö sisälle nauttimaan ajastamme, kun Laura jo nukkuu." Jack maanitteli Jessicaa.


"Jack!" Jessica kikatti.


"Haluan olla vielä hetken ulkona. Katso nyt kuinka kauniita nuo tähdet ovat." Jessica sanoi.


"Olet oikeassa. Tuo näyttää yhtä kauniilta kun sinä!" Jack sanoi ja Jessica vain kikatti takaisin.


"Kuule, olen jo hetken aikaa miettinyt..." Jack aloitti.
"Mitä?" Jack tokaisi.
"Emme tiedä kuinka kauan meillä on enää yhteistä aikaa.. joten miksi emme menisi nyt heti tässä naimisiin! Jack tokaisi.



"Minulla on sormuksetkin jo taskussa, saanhan laittaa tämä sinun sormeesi?" Jack kysyi.
"Tietenkin! Mennään vaan naimisiin, nyt heti!" Jessica vastasi.


"Jessica, minä tosiaan rakastan sinua. Rakastan sinua todella, olen aina rakastanut, ja tulen aina rakastamaan." Jack sanoi Jessicalle.

Jessica ei ehtinyt vastata mitään kun Jack jo veti hänet syleilyynsä ja suuteli häntä.
 

Muutaman viikon päästä, eräänä aamuna Jessica katseli itseään peilistä.


"Mitä sinä teet?" Jack kysyi.


"Kuule Jack..." Jessica aloitti.


"No, mitä? Haluat hoitaa syöpäsi pois, niinkö?!" Jack tokaisi ajattelematta.



"Ei." Jessica sanoi takaisin.


"Minä olen raskaana!" Jessica sanoi nopeasti.


"Eikö ole hienoa?! Me saamme vielä yhden lapsen!" Jessica riemuitsi.



"MITÄ!? Hienoako!? Ei, ei ole!" Jack huusi.

"Mitä? Mitä nyt..? " Jessica sanoi pelästyneenä.
"Me emme voi hankkia enää lasta. SINÄ KUOLET! Se olen minä joka siitä joutuu huolehtimaan!" Jack huusi.



"Pidit siitä taikka et, minä pidän tämän lapsen! Haluan vielä yhden lapsen ennen kuin kuolen! Voit vaikka laittaa sen adoptoitavaksi, mutta minä en tee aborttia! Se on murha!" Jessica huusi.
"Ihan miten vaan! Sinun päätöksesi!" Jack huusi.



"Mutta minä lähden nyt, saat pärjätä yksinäsi!" Jack huusi ja juoksi pois.



Laura oli kuullut koko keskustelun. Hän oli nähnyt kuinka isä oli juossut ulos talosta. Hän halasi Sirua.

"Nyt olemme vain me kaksi." Laura tokaisi Sirulle



 

Kului monen monta kuukautta. Raskausaika oli ollut hyvin raskas. Mutta siitä oltiin selvitty, synnytys oli alkanut.


He saivat pojan, joka nimettiin Johniksi.


Laura oli soittanut Jackille ja kertonut että synnytys oli alkanut. Jack oli tullut paikalle, olihan se kuitenkin hänen lapsensa. He eivät olleet puhuneet yhdeksään kuukauteen. Mutta tuntui kuin mitään riitaa ei koskaan olisi ollutkaan kun he olivat taas tavanneet.Heidän lähdettyyän sairaalasta Jack tiesi että loppu oli lähellä, mikään ei olisi pian ennallaan. 


Jessica vietti kaiket päivät Johnin kanssa, kun vain jaksoi. Hän tunsi olonsa paremmaksi, eikä hänen tarvinnut miettiä kuolemaansa enää koko ajan.




Eräänä yönä Jessica heräsi keskellä yötä. Ja huomasi että Jack ei ollut tullut nukkumaan hänen vierelleen. Mutta niinhän se oli ollut jo muutaman kuukauden ajan. Tai oikeastaan jo melkein vuoden ajan.


Jessica tiesi että kuolema oli lähellä, hän mietti tekemiään virheitä. Sitä kuinka Laura oli saanut kasvaa lähes tulkoon ilman äitiä. Ja niin saisi kasvaa myös John.

Laura oli alkanut katselemaan kun hänen isänsä maalasi hänen huoneessaan.Hän rakasti isänsä maalauksia.



Ja hienojahan ne olivatkin.



Myös Jessica oli parantanut taitojaan.


Laura taas oli innostunut tanssimisesta.
 

Samana iltana, olikin hänen syntymäpäivänsä.


Ja hänestä kasvoikin melko kaunis teini. (Hieman saisi kyllä hymyillä, vaikka rankkaa onkin ollut)

Eikä aikaakaan kun oli myös Johnin syntymäpäivä.