Kului useampi kuukausi...



Joku oli tuonut Jessicalle kukkapurkin, ja siemeniä. Ja Jessica päättikin ajankuluksi yrittää saada ne kasvamaan.

 

"Isi, isi, isi.. isiiiiii.. nääälkä" Laura hoki ja yritti saada Jackin kuuntelemaan. Jack oli täysin ajatuksissaan, ollut jo muutaman kuukauden. Hän pelkäsi että Jessica ei tulisi koskaan takaisin, hän ei tiennyt mitä tehdä.
"ISI!" Laura huusi ja alkoi itkemään.
Jack havahtui ajatuksistaan. "Mitä kulta, onko sinun nälkä?" Jack kysyi Lauralta.

 

Jessica oli jo tottunut peseytymään lavuaarin avulla. 




Kasvikin oli alkanut kasvaa.



Jessica oli alkanut puhua kasville, olipahan joku jolle jutella.



Yhtäkkiä Jessicalle tuli taas huono olo. Hän oli viimeisen viikon aikana pyörtyillyt todella usein.


Ja niin kävi nytkin.





Kun Jessica heräsi ovi olikin jätetty auki. Jessica astui sisään toiseen huoneeseen jossa ei ollut muuta kuin tikkaat jotka veisivät hänet maan pinnalle.


Jessica alkoi kavuta portaita ylöspäin.



"Ehkäpä pääsen viimeinkin kotiin..." Jessica ajatteli.