"Jack. Minä rakastan sinua." Jessica sanoi Jackille
"Ja minä rakastan sinua. Nyt ja aina." Jack vastasi Jessicalle.



"Olet niin komea." Jessica sanoi Jackille.
"Ja sinä olet maailman kaunein." Jack totesi Jessicalle.



"Kunpa voisimme olla ikuisesti yhdessä." Jack sanoi.
"Niin." Jessica vastasi hennolla äänellään.
"En koskaan unohda sinua, olet ikuisesti sydämessäni." Jack sanoi Jessicalle.





Jessica ei vastannut mitään vaan veti Jackin syleilyynsä ja suuteli häntä, kuin kerta olisi viimeinen. Jessica nimittäin tunsi kuin kaikki ei olisi kohdallaan. Eihän asiat ole olleet pitkään aikaan kohdallaan, mutta tämä tunne oli eri.



Jessica heräsi päiväuniltaan, kun kuuli alakerrasta meteliä.
"Hei, kulta. Ostin lapsille ps4:sen." Jack sanoi Jessicalle.



"Onpa kiva peli." Jessica totesi, hetken peliä katseltuaan.
"Lapset ainakin näyttävät tykkäävän!" Jack sanoi naureskellen.



"Hmm.. voisikohan sitä pelata useampi." Jack mietti.
"Tottakai voi! Lisään sut ja äidin peliin!" John huusi vanhemmilleen.
 

Eikä aikaa



Eikä aikaakaan kun he kaikki olivat pelaamassa.

"Alkaa olla aika myöhä." Jack totesi.



"Niinpä. Lapset, teillä on huomenna koulua, menkääpäs jo nukkumaan." Jessica totesi.
"Mä haluun pelata viel iskän kanssa!" Laura huusi.




"Hyvä on, yksi peli." Jack totesi ja istahti Lauran viereen.

"Äiti! Mitä sä nyt halailet!" John huusi äidilleen joka oli ottanut lapsensa syleilyynsä.


"Hyvää yötä kulta, rakastan sinua." Jessica sanoi lapselleen ja antoi suukon poskelle.




"Meinaatko sä muakin halata?" Laura kysyi, pelattuaan pelinsä loppuun.


"Tietenkin." Jessica vastasi ja halasi tytärtään.
"Tiedäthän kuinka paljon rakastan sinua." Jessica sanoi.
 

"Tiedän kyllä." Laura vastasi äidilleen.
 

Laura ja John menivät nukkumaan.



Samoin Jack meni nukkumaan.



Jessica ei saanut unta. Hän valvoi pitkälle yöhön. 


Kunnes Jessica tunsi yhtäkkiä viiltävää kipua. Hän tiesi että hänen loppunsa olisi nyt. Se todella tapahtuisi nyt.
Hän ei huutanut, vaikka pelkäsikin. Yhtäkkiä kipu katosi ja hän tunsi olonsa levolliseksi.



Jessica veti viimeisen henkäyksensä.



Ja kaatui elottomana maahan.










 

---

 

---

Hei!
Nyt on tosiaan tullut sen aika että tämä tarina saa päätöksensä.
Pidin näillä simeillä pelaamisesta. 
Kamppailin tuon lopun kanssa, millaisen siitä teen. Päätös oli vaikea, ja vielä vaikeampaa oli toteuttaa se. 
Ajattelin että jätän loput kuvat ilman tekstejä, koska "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", ja mielestäni kirjoitukseni olisi pilannut tuon lopun.


Mutta, tosiaan. Minulla on jo uusi sims tarina aluillaan täällä:
http://divergence.vuodatus.net/
Sen olisi tarkoitus olla paljon laadukkaampi kuin tämä oli, ainakin tekstien suhteen. :>


Suuret kiitokset vielä kaikille tämän sims tarinan lukijoille. ♥


 

Heippa. Oon tässä mietiskellyt tän tarinan jatkoa. Mulla oli tän kanssa hienot suunnitelmat. Mutta sitten peli alkoi sekoilla, ja jouduin muuttaan nämä pois tuolta naapurustosta, ja myös poistaan noita ladattuja. 
Joten olen päättänyt että tämä tarina saa päätöksensä, tämä tulee olemaan toiseksi viimeinen osa.




Eräänä iltana Laura oli mennyt ulos, hän saapui hylätyn talon luo, jota oli katsellut jo pitkään. Se oli hänen mielestään ihan älyttömän kaunis.

Laura astui ovesta sisään.  Ja katseli ympärilleen. Hän mietti miten joku on voinutkin hylätä näin kauniin talon.


Hän näki keittiön pöydällä jonkin kansion jossa kerrottiin jostain miehestä. Talossa oli selvästi asunut joku poliisi tai vastaava. Koska kansiossa kerrottiin että mies oli epäiltynä monista rikoksista, mm. murhasta.


Laura päätti mennä yläkertaan. Hän käveli hitaasti narisevat portaat ylös.



Hän katsoi ikkunasta ulos kaunista maisemaa.



Hän aukaisi yhden huoneen oven, se näytti jonkun naisen makuuhuoneelta. Jonkun hyvin varakkaan naisen. 

Yhtäkkiä Laura kuuli kuinka jossain kuului poliisiauton sireenit, jotka selvästikkin olivat tulossa lähemmäksi. Jonkun oli täytynyt nähdä hänet.


Niinpä Laura alkoi juosta.


Hän juoksi ulos talosta, eikä nähnyt vielä poliiseja.

 

"Niin, Laura! TULE KOTIIN! Sinun olisi pitänyt olla kotona jo kaksi tuntia sitten!" Jessica huusi puhelimeen Lauralle.


"Tuleeko hän?" Jack kysyi taustalta
"Kyllä hän tulee." Laura tokaisi hieman vihaisena.


"Mitä me oikein teemme siskosi kanssa?" Jessica sanoi Johnille, tietäen että ei kyllä saisi vastausta.
 

---

"Äiiitiiii!" John alkoi huutaa keskellä yötä.
Jessica nousi ylös sängystä.
"Mitä nyt?" Jessica kysyi Johnilta väsyneenä.




"Jessica." Jack aloitti.
"Mitä?" Jessica kysyi.
"Olen vähän miettinyt.. Mielestäni meille voisi tehdä hyvää jos vaihtaisimme vähän maisemaa." Jack tokaisi.
"Nytkö?" Jessica kysyi.
"Ei ehkä vielä. Mutta sitten kun olen saanut työtehtäväni täällä tehtyä." Jack sanoi.



"Olet varmaan oikeassa. Ehkä meidän on parasta muuttaa. Ehkä se rauhoittaisi myös Lauraa." Jessica tokaisi.
"Niin. Onko se nyt sovittu?" Jack kysyi
"Kyllä se taitaa olla." Jessica vastasi.
"Hienoa. Teen työni täällä loppuun ja sitten lähdemme." Jack sanoi.
"Äiiiitiiiiii!" John huusi malttamattomana.
"Minun on varmaan parasta antaa tälle pikkuiselle ruokaa nyt, mene sinä vain lepäämään, niin saat työsi tehtyä." Jessica sanoi nauraen.

 

---

NELJÄ VUOTTA MYÖHEMMIN



Jessica ja Jack olivat sopineet riitansa. Lääkärit olivat ihmeissään kuinka kauan Jessica vielä sinnitteli. 



Lauran tyyli oli muuttunut. Hän oli rauhoittunut.





John sen sijaan alkoi jo muistuttaa isäänsä niiltä ajoilta kun hän oli bändissä.



Tässä heidän uusi talonsa.


Jessica oli pitkästä aikaa kokannut perheelleen ruokaa. Hän odotti että muutkin tulisivat syömään. 
Hän oli päättänyt elää hetki kerrallaan, ja nauttia siitä mitä hänellä oli.


Pikku hiljaa muut perheen jäsenet tulivat pöytään.



Hiljaisuuden vallitessa he söivät. Kun Jessica oli saanut syötyä, hän katseli perhettään.



"Noh, onko se hyvää?" Jessica kysyi muilta.



"Onhan tämä." Laura vastasi.
John oli jo nousemassa ylös.



"Mihin sinä menet?" Jessica kysyi Johnilta
"Menen tekemään läksyt." John tokaisi.
"Hienoa, mene vain." Jessica vastasi hymyillen.



Jessica katseli kuinka Laura ja Jack söivät ateriansa loppuun.
 

"Kulta, tuletko yläkertaan?" Jack kysyi Jessicalta, kun oli saanut syötyä.



"Tulen." Jessica vastasi ja nousi ylös.



 

Niin, siihen mitä jo sanoin. Tosiaan, tää sims oikeasti sekos oikein kunnolla. Joten päätin että nämä saa muuttaa pois - niin kuin saittekin jo selville. Samalla myös meni noiden syntymäpäivät, eli esim. Laurasta tuli taas lapsi. Joten jouduinpa sitten laittaan sille uudestaan synttärit, minkä johdosta se on melkoisen erinäköinen. Jonka takia jouduin ns. jättään pari vuotta välistä, millä sit tossa tarinassa selitän ton muutoksen. Niin ja toi talo, mikä tän osan alussa oli, sen kanssa mulla oli alunperin suuria suunnitelmia. Mutta kuten jo kerroin, päätin luopua tästä tarinasta. Inspiraatio ei enää riitä tähän tarinaan.

Kului noin kuukausi. Jessican vointi oli huonontunut entisestään. Hän nukkui nykyään suurimman osan päivästä.



Hän myös kärsi pahoinvoinnista.


Laura vietti paljon aikaansa parhaan ystävänsä kanssa.



Hänen ystävänsä oli usein pitkälle iltaan asti kylässä. Jack valvoi että he molemmat tekivät läksynsä.


Samaisena iltana Jessica ja Jack olivat menneet ulos, oman kotinsa takapihalle tietenkin.


He eivät paljoa puhuneet. Katselivat vain toisiaan.



"Kuule, mennäänkö sisälle nauttimaan ajastamme, kun Laura jo nukkuu." Jack maanitteli Jessicaa.


"Jack!" Jessica kikatti.


"Haluan olla vielä hetken ulkona. Katso nyt kuinka kauniita nuo tähdet ovat." Jessica sanoi.


"Olet oikeassa. Tuo näyttää yhtä kauniilta kun sinä!" Jack sanoi ja Jessica vain kikatti takaisin.


"Kuule, olen jo hetken aikaa miettinyt..." Jack aloitti.
"Mitä?" Jack tokaisi.
"Emme tiedä kuinka kauan meillä on enää yhteistä aikaa.. joten miksi emme menisi nyt heti tässä naimisiin! Jack tokaisi.



"Minulla on sormuksetkin jo taskussa, saanhan laittaa tämä sinun sormeesi?" Jack kysyi.
"Tietenkin! Mennään vaan naimisiin, nyt heti!" Jessica vastasi.


"Jessica, minä tosiaan rakastan sinua. Rakastan sinua todella, olen aina rakastanut, ja tulen aina rakastamaan." Jack sanoi Jessicalle.

Jessica ei ehtinyt vastata mitään kun Jack jo veti hänet syleilyynsä ja suuteli häntä.
 

---

 

Muutaman viikon päästä, eräänä aamuna Jessica katseli itseään peilistä.


"Mitä sinä teet?" Jack kysyi.


"Kuule Jack..." Jessica aloitti.


"No, mitä? Haluat hoitaa syöpäsi pois, niinkö?!" Jack tokaisi ajattelematta.



"Ei." Jessica sanoi takaisin.


"Minä olen raskaana!" Jessica sanoi nopeasti.


"Eikö ole hienoa?! Me saamme vielä yhden lapsen!" Jessica riemuitsi.



"MITÄ!? Hienoako!? Ei, ei ole!" Jack huusi.

"Mitä? Mitä nyt..? " Jessica sanoi pelästyneenä.
"Me emme voi hankkia enää lasta. SINÄ KUOLET! Se olen minä joka siitä joutuu huolehtimaan!" Jack huusi.



"Pidit siitä taikka et, minä pidän tämän lapsen! Haluan vielä yhden lapsen ennen kuin kuolen! Voit vaikka laittaa sen adoptoitavaksi, mutta minä en tee aborttia! Se on murha!" Jessica huusi.
"Ihan miten vaan! Sinun päätöksesi!" Jack huusi.



"Mutta minä lähden nyt, saat pärjätä yksinäsi!" Jack huusi ja juoksi pois.



Laura oli kuullut koko keskustelun. Hän oli nähnyt kuinka isä oli juossut ulos talosta. Hän halasi Sirua.

"Nyt olemme vain me kaksi." Laura tokaisi Sirulle



 

---

Kului monen monta kuukautta. Raskausaika oli ollut hyvin raskas. Mutta siitä oltiin selvitty, synnytys oli alkanut.


He saivat pojan, joka nimettiin Johniksi.


Laura oli soittanut Jackille ja kertonut että synnytys oli alkanut. Jack oli tullut paikalle, olihan se kuitenkin hänen lapsensa. He eivät olleet puhuneet yhdeksään kuukauteen. Mutta tuntui kuin mitään riitaa ei koskaan olisi ollutkaan kun he olivat taas tavanneet.Heidän lähdettyyän sairaalasta Jack tiesi että loppu oli lähellä, mikään ei olisi pian ennallaan. 


Jessica vietti kaiket päivät Johnin kanssa, kun vain jaksoi. Hän tunsi olonsa paremmaksi, eikä hänen tarvinnut miettiä kuolemaansa enää koko ajan.




Eräänä yönä Jessica heräsi keskellä yötä. Ja huomasi että Jack ei ollut tullut nukkumaan hänen vierelleen. Mutta niinhän se oli ollut jo muutaman kuukauden ajan. Tai oikeastaan jo melkein vuoden ajan.


Jessica tiesi että kuolema oli lähellä, hän mietti tekemiään virheitä. Sitä kuinka Laura oli saanut kasvaa lähes tulkoon ilman äitiä. Ja niin saisi kasvaa myös John.

---

Laura oli alkanut katselemaan kun hänen isänsä maalasi hänen huoneessaan.Hän rakasti isänsä maalauksia.



Ja hienojahan ne olivatkin.



Myös Jessica oli parantanut taitojaan.


Laura taas oli innostunut tanssimisesta.
 

---

Samana iltana, olikin hänen syntymäpäivänsä.


Ja hänestä kasvoikin melko kaunis teini. (Hieman saisi kyllä hymyillä, vaikka rankkaa onkin ollut)

---

Eikä aikaakaan kun oli myös Johnin syntymäpäivä.

"Olen vähän miettinyt. "Jack aloitti.
"Mitä?" Jessica kysyi


"Odota nyt hetki, kultaseni." Jack vastasi.

"Mehän olemme olleet jo kauan yhdessä.." Jack sanoi
"Niin, mitä sitten?" Jessica totesi.

"Minusta olisi jo aika..." Jack jatkoi.
"Mitä sinä oikein teet, kerro jo." Jessica sanoi hämmstyneenä.


Jack kaivoi rasian taskustaan ja kyykistyi.
"Jessica, rakkaani, tuletko vaimokseni?" Jack kysyi.



"TIETENKIN! KYLLÄ! MINÄ TULEN!" Jessica huusi.



"Anna minun siis pujottaa tämä sormus sormeesi." Jack sanoi ja Jessica ojensi kätensä Jackille, joka pujotti sormuksen Jessican sormeen.



"Minä rakastan sinua." Jack totesi ja halasi Jessicaa. 
"Jack, minäkin rakastan sinua." Jessica sanoi.



"Mikä sinulle nyt tuli?" Jack kysyi.
"Ei, minä vain... olen niin onnellinen, kun minulla on tuollainen mies." Jessica sanoi. Vaikka tosiasiassa hän pelkäsi. Hän pelkäsi miten Jackin ja Lauran käy, kun hän kuolee. Ja hänestä tuntui että se aika olisi pian.


"Kuule, soitin lapsenvahdin ennen kun tulin kotiin, ja ajattelin että me voisimme lähteä pitkästä aikaa treffeille." Jack sanoi


Eikä aikaakaan kun he olivat jo taidemuseon rappusilla.


"Tuletko sinä?" Jessica naurahti Jackille joka jäi katsomaan kun Jessica asteli sisään.


"Tulen minä." Jack sanoi ja vavahti ajatuksistaan.


"Katso nyt tuota lintua, aika hölmö, taideteokseksi." Jessica totesi.
"Minusta se on aika mielenkiintoinen, erikoinen.." Jack totesi.



"Kuule Jessica täällä on valokuva automaatti. Tule tänne niin otetaan kuvia" Jack sanoi Jessicalle. 



Kun he olivat ottaneet riittävästi kuvia Jessica meni katsomaan miltä ne näyttävät.


"OU NOU! Jack, meidän täytyy varmaan hävittää tämä, ei tällaista voi näyttää kenellekään." Jessica huusi Jackille.


"Olet varmaan oikeassa, tuhoa se!" Jack sanoi Jessicalle hieman kauempaa, jonka ilme oli kyllä niin häveliään näköinen 

Ja Jessica tuhosi kuvat, jottei kukaan näkisi todisteita siitä mitä he olivat tehneet julkisella paikalla.

Eräänä päivänä he menivät puistoon. (Ja mielestäni tässä kohden kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa)

"Jessica mihin sinä nyt menet?" Jack kysyi kun Jessica nousi ylös keinusta.

"Minulle tuli kamalan huono olo." Jessica totesi.


"Jessica!" Jack huusi



"Jessica, oletko kunnossa?!" Jack kysyi Jessicalta.


"Olen minä kunnossa. Minun on varmaan parasta mennä kotiin." Jessica totesi.

"Okei, minä taidan jäädä vielä hetkeksi, täytyy lähteä töihinkin kohta, niin menen tästä suoraa, kun tästä on lyhyt matka... " Jack sanoi. "Pärjäätkö?" Jack jatkoi.
"Joo, kyllä minä pärjään. " Jessica sanoi


Jack jäi katsomaan Jessican perään.



Hän istahti keinuun, ja hänen päässään alkoi liikkua taas kaikenlaiset ajatukset, siitä että Jessica tosiaan voisi kuolla pian. Ja miten he sen jälkeen tulevat pärjäämään. 

Morjensta taas. Seuraavat kolme osaa kuvattuna, innostuin taas pelaamisesta. :) Vähän toi peli vielä takkuilee, mutta koitan muistaa tallentaa mahdollisimman usein. Ja tosiaan ton pelin sekoilun takia, jotkin asiat voi olla vähän erilailla, mutta koittakaa olla välittämättä :>

 

Jessicalle rakensin kellariin tälläisen paikan missä hän voi keskittyä veistosten tekoon.



Lauran huonetta muokkasin myös. Se on tuo missä on maalausteline.



Olohuoneeseen tuli jättikokoinen tv, mihin kaikki rahat sitten hupenikin.

Mutta jatketaan tarinaa.
 

---

Jessica tunsi olonsa jatkuvasti yhä huonommaksi ja huonomaksi, hän yleensä vain nukkui suurimman osan päivästään.



"Mikä äidillä on?" Laura kysyi isältään joka oli täysin omissa ajatuksissaan.
Hänen isänsä ei vastannut.
"Ei sitten." Laura tokaisi.



"Laura, odota. " Jack sanoi.
Laura pysähtyi.



"Äidillä on jokin vialla, ja te ette kerro siitä minulle! En ole sokea, enkä idiootti!" Laura huusi isälleen.
Jack ei tiennyt mitä sanoa.
"Rauhoitu, kulta..." Jack yritti rauhoitella Lauraa.

'

Mutta Laura juoksi pois.



Jessica heräsi riitelyn ääniin.
"Mitä täällä tapahtuu?" Jessica kysyi.
"Koska aiot kertoa Lauralle." Jack ärähti Jessicalle.



Jessica käveli kohti Lauran huonetta. 
"Tiedän, Siru, minun pitää kertoa hänelle, ennemmin tai myöhemmin." Jessica sanoi koiralle, joka katsoi häntä kuin syyllistäen.



"Laura kuule..." Jessica aloitti.
"No, mitä?!!" Laura ärähti.



Jessica löi Lauraa tyynyllä.



Laura vastasi haasteeseen.



Jessica selvästi nautti lapsensa kanssa leikkimisestä. :DD



Kunnes ihan yhtäkkiä Jessica tunsi olonsa todella huonoksi.



Hänen silmissään alkoi sumentua.


Hän käänsi Lauralle selkänsä ja toivoi että se menisi ohi.



"Äiti? Mitä nyt?" Laura kysyi huolissaan.



Laura näki kuinka hänen äitinsä kaatui maahan.



Laura katsoi pelästyneenä, eikä tiennyt mitä tehdä.



"ISÄ! ISÄ! ÄITI KAATUI!" Laura huusi isälleen.



Jack kantoi Jessican sänkyyn lepäämään.



Samana iltana Jessica yllätti Jackin kun Jack oli tullut asioiltaan.
"Hei kulta." Jessica sanoi Jackille ja veti Jackin syleilyynsä.



Jack kuitenkin oli hyvin poissa oleva.



"Mitä nyt?" Jessica kysyi