Lapsen synnyttyä aikuiset lähtivät lomalle, ja ottivat tietenkin Hopen mukaan. He käskivät teinejä olemaan kiltisi.

Minulla oli kuitenkin pirullinen suunnitelma.

Järjestin bileet!

Heti puhelun jälkeen minua alkoi kuitenkin taas huimata.

Ja pyörryinkin lattialle. Taas kerran.

"Jessica, ihan tosi, et taida olla oikein kunnossa?" Jack kysyi minulta.

"Minä olen ihan kunnossa!" Huusin Jackille.

"OLET LUUSERI, ETKÄ YMMÄRRÄ ELÄMÄSTÄNI YHTÄÄN MITÄÄN!" Huusin hänelle.

Ja sitten Jack suuteli minua. 

Hämmästyin tilanteesta täysin. En saanut sanaa suustani hetkeen.

Kunnes ne ryöpsähtivät suustani.
"Mitä sinä oikein ajattelet?!! PYSY KAUKANA MINUSTA!"


Menin ulos tekemään läksyni, koska tarvitsin muuta ajateltavaa, ja halusin olla mahdollisimman kaukana Jackista.

Eihän siitä mitään tullut. Joten nousin ylös ja päätin lähteä ulos.

Meninkin paloasemalle, jossa olin viettänyt monia päiviä ja iltoja lapsuudessani, Jackin kanssa. 

Päätin jäädä paloasemalle nukkumaan yöksi.

Heräsin kuitenkin aikaisin aamulla, enkä saanut enää unta. Ja toisaalta minun piti myös lähteä sieltä ennen kuin jäisin kiinni.



Päivällä tapasin Jackin yllättäen puistossa.

Hän suuteli minua taas.

"Jack! Etkö sinä vieläkään ymmärrä, että PYSY KAUKANA MINUSTA!"

"Mutta minä rakastan sinua." Jack sanoi minulle, ja melkein alkoi itkemään. "Jack... minä..." sain suustani.


"Rakastat myös minua?" Jack kysyi. "Ei, en minä..." sanoin torjuvasti

"Tai oikeastaan... kyllä. " Sanoin Jackille.

"Sinä siis rakastat minua myös, vai?" Jack kysyi vielä. 

"Kyllä." Sanoin

"Anna kätesi." Jack sanoi kun olin koskettamassa häntä.

"Haluaisin kysyä sinulta, että..." Jack aloitti.

"Voisitko seurustella kanssani?" Jack jatkoi

En vastannut mitään, vaan suutelin häntä. 

"Tuo tarkoitti varmaan kyllä" Jack sanoi. "Ei vaan se tarkoitti että todellakin!" Sanoin Jackille takaisin.