Tämä on nyt mun tällä hetkellä viimein kuvattuna oleva osa. Mutta osia todennäköisesti tulee kyllä lisää, kunhan saan simssin toimimaan kunnolla, niin ettei se sammu kesken kaiken, enkä täten joutuisi aloittamaan aina vain alusta. Ja pelaamiseenhan tarvitaan tietenkin aikaa, jota minulla nyt ei oikeastaan erityisemmin ole, ainakaan tällä viikolla. Olisin kiitollinen kuitenkin että kommentoisitte edes jotakin nyt tähän osaan, jotta tiedän että joku edes lukee tätä. Niin kuin jo aiemmin sanoin ei hirveästi inspiroi kirjoittaa tätä tarinaa kun kukaan ei edes lue. Nytkin kirjoitan omaksi ilokseni, ja siksi laatu on mitä on, kuvailujakaan ei erityisemmin ole. Mutta ehkä joskus korjaan näitä osia, jos lukijoita tulee.



Seuraavana päivänä Jack ilmotti Jessicalle että oli eronnut bändistä, hänen täytyisi nyt keskittyä perheeseen. Ja heille tekisi hyvää muuttaa uuteen kaupunkiin.


Eikä aikaakaan kun he muuttivat Barnacle Bayhin.


Tässä heidän uusi talonsa. (josta en nyt jaksa selostaa, kuvat kertokoot.)

"Jack tämä talo on ihana, ja varmasti tämä kaupunki myös. Kiitos." Jessica sanoi ja halasi Jackia.


Samaan aikaan Laura leikki uudella nukellaan, jonka oli saanut joltain kaukaiselta sukulaiselta syntymäpäivälahjaksi.






Jessica oli mennyt lepäämään ja Jack päätti mennä tutustumaan paikkoihin. Hän löysi kahvilan joka oltiin tehty vanhaan kunnostettuun laivan hylkyyn.

Hän ispiroitui ympäristöstä niin että päätti säveltää kappaleen.



"Hei kato nyt! Eiks toi ookkin se! Se Jack!" Joku nainen selosti tunnistaessaan Jackin, olihan bändi ollut jo melko kuuluisa ennen kuin Jack oli eronnut. "Toi on iha varmaa se, sehä eros just siitä bändistä! Aikookoha se perustaa uuden? Sun täytyy niin mennä sit siihe bändii! Siis mä haluan miehen joka on bändissä! Nyt sun kyllä niin täytyy opettella soittaan jotain soitinta, ja noille sun vaatteilles täytyy tehdä jotain, ja pesisit nyt herranen aika jo noi sun hiukses, kato nyt niitä..." Nainen jatkoi höpöttämistään, miehen kuunnellessa avuttomana vaimonsa höpötystä.



Jessican herättyä hän päätti kokeilla kuvanveistoa.


Hän innostui siitä todella, ja näytti olevan luonnonlahjakkuus.


Sillä värin Siru teki tuhojaan.



Siru peuhasi roskien seassa.



Ja löysi roskien seasta vanhentuneen makkarapaketin.





Ja päätti syödä sen, ja muutkin roskat.


Jack huomasi tämän, torui koiraa ja yritti puhdistaa koiran turkkia harjalla.



Jessica huomasi Jackin palanneen takaisin.
"Sinun täytyy varmaan pestä se." Jessica naureskeli.



Ja Jack teki työtä käskettyä.



Mitä muutakaan roskien syömisestä voi aiheutua kuin huono olo?



No, oksentaminen. 



Väsyneenä Siru meni sänkyyn makaamaan.



Illalla Jack oli lähtenyt ulos puistoon, ja löysi sieltä baarin.



Jossa tekikin itselleen juoman.



Humaltuneena Jack sammui sohvalle.


Ja Laura sen sijaan nukahti lattialle. Kukaan ei ollut viemässä häntä sänkyyn.



Yöllä herättyään Jessica huomasi Lauran lattialla makaamasta.



Ja kantoi Lauran sänkyyn nukkumaan.



Laura nukahtikin sänkyyn heti.



Jessica mietti mihin Jack oli mennyt, ei kai häntäkin ollut joku kidnapannut?
Huono olo kuitenkin yllätti Jessican taas


Ja Jessica pyörtyi lattialle.



Jack palasi reissultaan, selvästi humaltuneena, ja haisten viinalta.



Jessica nousi juuri samaan aikaan lattialta kun Jack oli astunut huoneeseen.
Jack ei edes huomannut koko asiaa.



Vaan käveli suoraan sänkyyn ja sammui siihen.

Kului muutama kuukausi, ja oli Lauran syntymäpäivä. Hän vietti synttäreitäänn yksin. Jessica oli lepäämässä syöpähoitojen seurauksena, ja Jack oli taas jossain kadoksissa.



"Pärjään ilman heitäkin." Laura tokaisi.



Myöhemmin illalla Jack yllätti Lauran leikkimästä nukellaan, ja passitti Lauran nukkumaan.



Hän kävi viemässä roskia, mutta huomasikin että Siru oli taas käynyt kaatamassa roskatynnyrin.



Joten hän nosti sen pystyyn.


Katsoi postit.



Ja maksoi laskut, ja mietti kuinka kauan näin voisi jatkua.



Jack päätti istuttaa muutaman kasvin, josko Jessica innostuisi taas puutarhanhoidosta.

Täytyihän Jackin myös käydä töissä.



Jessica tunsi olonsa koko ajan vain huonommaksi ja huonommaksi. 



Hänen täytyi käydä lääkärissä jatkuvasti, parannusta ei vaikuttanut tulevan. 



Eräänä päivänä Jessica tuli ulos sairaalasta päättäväisenä, hän oli tehnyt päätöksensä.



Häntä pelotti. Hän pettäisi tekemänsä lupauksen. Hän murtaisi miehensä sydämen, tekemällään päätöksellä. Mutta jos hänen valittavanaan oli pitkä ja tuskainen elämä, hän ei halunnut sitä.



Jessica lähti kotia kohti.



Samaan aikaan Laura leikki nukellaan siinä samassa nurkassa.



Illalla Jessica meni Jackin juttusille.



"Meidän täytyy jutella.." Jessica aloitti.



"Tiedäthän sinä nuo hoitojen haittavaikutukset?" Jessica kysyi.
"Kyllä, kuinka niin?" Jack kysyi epäluuloisena.



Jack katsoi Jessicaa kummastuneena, niin kuin olisi tiennyt mitä Jessica aikoisi sanoa.
"Olen päättänyt että lope..." Jessica aloitti.


"MITÄ? Ei tule kuuloonkaan! Et voi lopettaa hoitoja! " Jack sanoi pelästyneenä.
 

"Sinähän kuolet ilman niitä?! Miten minä voin elää ilman sinua?! Tulin tännekin vain sinun takiasi? Hylkäsin äitini vain sinun takiasi? JA ENTÄ LAURA?! Haluatko että hän elää ilman äitiään?!" Jack huusi ja itki ja raivosi samaan aikaan.



"Jack sinun täytyy ymmärtää minua, en jaksa tätä enää! Tästä ei ole ollut mitään hyötyä!" Jessica huusi takaisin
"MUTTA KUN ET SINÄ VOI?!" Jack huusi lisää.



"OLEN TEHNYT PÄÄTÖKSENI!" Jessica huusi Jackille.