Eräänä iltana Siru haukkui  ja murisi oven edessä.



Jack kuuli tämän joten hän nousi ylös lattialta, jossa oli opettanut Lauraa puhumaan.



"Mitä nyt Siru?! Mitä siellä on? Lopeta nyt se haukkuminen. " Jack sanoi Sirulle joka jatkoi haukkumista.



Ovi aukesi ja sisään astui Jessica.



Siru tunnisti tulijan ja lopetti haukkumisen ja katsoi Jessicaa iloisena. Jack sen sijaan ei ollut uskoa silmiään.



"Hei..." Jessica sanoi Jackille.



Jack ei vastannut mitään vaan juoksi halaamaan Jessicaa.



He katsoivat toisiaan hetken.



Ja suutelivat toisiaan, sanaakaan he eivät sanoneet.



Jessica kuuli Lauran äännähtelyt makuuhuoneesta ja juoksi paikalle.



"Kulta pieni." Jessica sanoi hiljaa ja otti Lauran syliinsä.



"Äiti tässä." Jessica sanoi ja halasi Lauraa.



"Äiti ei enää jätä sinua" Jessica hoki Lauralle.



"Olet kasvanut niin isoksi." Jessica sanoi ja nosti Lauran ilmaan, joka alkoi nauramaan.




"Äidin täytyy nyt hoitaa muutama asia." Jessica sanoi ja laski Lauran maahan.

Seuraavana päivänä Jessica muutti tyyliään.



"Meidän täytyy varmaan puhua..." Jessica sanoi Jackille.



Jack laski Lauran alas.



Jessica kertoi kaiken tapahtuneen Jackille. Jack kuunteli kauhistuneena.



"mutta... ei siinä kaikki..." Jessica aloitti.
"Mitä?" Jack kysyi.
"On eräs asia mikä sinun täytyy tietää, minulla on jo ollut hieman aikaa ajatella sitä, sitä mitä haluan tehdä asian kanssa.." Jessica jatkoi.
"No, kerro nyt." Jack sanoi hermostuunena.



" Jack, minulla on aivosyöpä..." Jessica sanoi, kuin kuiskaten, kuin kukaan ei kuulisi sitä. Kuin se ei vain olisi totta.



"MITÄ?!" Jack huusi kauhuissaan.



"mutta, mutta, mutta... miten.. kuinka.. miksi?! "Jack hoki, eikä saanut sanaa suustaan. Kunnes hän huomasi Jessican silmissä kyyneleet, ja ymmärsi että hänen kuuluisi olla nyt vahva.



"Älä itke. Me kyllä selviämme tästä, meidän täytyy." Jack sanoi Jessicalle.