Hei vaan.
Joo, oon nyt koittanu saada tätä taas kirjotettua. Inspiraatio hieman kadoksissa. Haluisin tehdä kesällä niin paljon kaikkee, mut kaiken sen lisäks käyn töissä, ja sit en enää oikein jaksakkaan. Ainakin seuraavaan osaan on jo myös kuvat. Tää osa on hieman lyhyempi, mutta halusin että tämä tulee erikseen. Tosiaan näiden suhde on hieman hajalla, ja katkonaista, mutta saa nähdä kuinka nyt heille käy. Mutta niin mitä tässä jaarittelemaan, päästän teidät lukemaan uutta osaa :)
 

 Kului muutama viikko. Jack oli yrittänyt soittaa Jessicalle jo monta kertaa, Jessica ei ollut vastannut.


Eräänä iltana Jack ilmestyi Jessican talon pihalle. Tällainen koiranpentu mukanaan.





"MITÄ TEET TÄÄLLÄ?! Häivy!" Jessica huusi Jackille.



" SE ON OHI! En halua nähdä sinua enää koskaan!" Jessica huusi Jackille.



Jack ei sanonut sanaakaan, laski koiranpennun alas. 



"Alkaa olla pimeää, ja pian alkaa varmaan satamaan. Minun on varmaan paras lähteä, saat pitää tuon koiran, se on nyt sinun, sitähän sinä halusit." Jack sanoi tyynellä äänellä ja lähti.



Jack oli ollut oikeassa, ulkona alkoi satamaan. Hän pääsi perille baariin litimärkänä. Hänellä olisi tänään keikka siellä.



Hän kuitenkin murtui, ja alkoi itkemään. Hän kaipasi Jessicaa, hän olisi halunnut että Jessica olisi ollut siellä, hänen ensimmäisellä keikallaan.



Koottuuaan itsensä hän viritti kitaransa.



Ja pian keikka jo alkoikin. 



Pian yleisön joukkoon ilmestyi kuitenkin Jessica.



Siinä vaiheessa Jessica ymmärsi miksi Jack oli ollut aina pois kotoa. Hän ymmärsi miksi Jack oli bändissä. 
Hän kuunteli hiljaa yleisössä, kunnes alkoi kappale minkä yhtä säkeistöä Jack oli hänelle laulanut, Jack oli itse sanoittanut ja säveltänyt sen, Jessicalle. Kappale toi Jessican mieleen hyviä muistoja, tuntui kuin kaikki paha maailma olisi sinä hetkenä kadonnut.



Lähes tulkoon huomaamattaan Jessica juoksi Jackin luo lavalle, ja suuteli häntä. Hänestä tuntui että mikään ei voisi enää koskaan tulla heidän väliinsä, hän rakasti Jackia, kaikesta huolimatta.