Jessican äiti yhdessä miehensä ja Jackin äidin kanssa oli tehnyt päätöksen, heidän oli aika muuttaa toiseen taloon.  He olivat suunnitelleet sitä jo hyvinkin pitkään, mutta tilaisuutta ei ollut tullut. Viimeinkin rahavarojen karttuessa ja heidän löytäessä talon josta tulisi täydellinen heidän perheelleen sitä hieman kunnostaen, heillä oli viimeinkin varaa muuttaa. 
Vanhemmat kyllä pelkäsivät sitä mitä mieltä perheen nuoret muuttamisesta olisivat. Etenkin kun heidän tarkoituksenaan on muuttaa pois kaupungin keskustasta syrjäiselle saarelle.


Tältä näytti uusi talo johon perhe muutti. Näyttää todella ankealta.



Sisätiloissakaan ei ole kehumista, rikkaruohoja jopa sisätiloissa, puutarha rehottaa jne.

Eipä yläkerrassakaan ole kehumista. Mutta tänne kuitenkin perhe oli päättänyt muuttaa, vanhemmat olivat sitä mieltä että talosta tulisi täydellinen juuri heille.



Hopen synttäreitäkin vietettiin siinä sivussa. Näyttää ihan isältään. (jota valitettavasti te lukijat ette ole nähneet, ehkä jossain vaiheessa saatte siihenkin mahdollisuuden)
Ja tosiaan, Jackin äiti on juuri aloittanut uuden uran palomiehenä/naisena. Kuinka käy Jessican seikkailujen paloasemalla?



"Tämä on sinun syytäsi!" Jessica huusi Jackin äidille.
"Niin mikä?!" Jessican äiti kysyi hieman hämmästyneenä Jessican äkillisestä tunteiden purkauksesta.
"Tämä on kamala rotisko, keskellä ei mitään! Menetän kaikki kaverini kun olen täällä pusikossa!! Ja JACKIN SIINÄ SAMALLA!!!" Jessica huusi täyttä kurkkua. 



"En kuuntele tuollaisia puheita. Tämä oli myös sinun vanhempiesi päätös, päätimme tästä yhdessä! Ja olen vain onnellinen että Jack pääsee eroon tuollaisesta kakarasta!" Jackin äiti aloitti puhumalla rauhallisesti, mutta loppu olikin sitten jo täyttä huutoa. 
" PILAAT ELÄMÄNI!" Jessica huusi ja juoksi pois paikalta pidätellen kyyneileitään.



Jessican juostessa sisälle Jack tuli häntä vastaan.
"Mikä hätänä?" Jack kysyi Jessicalta ja halasi häntä.
"Minun elämäni on pilalla" Jessica sai sanottua itkun lomasta.
"Miten niin?" Jack kysyi huolestuneena
"En kestä tätä ilman sinua, rakastan sinua enemmän kuin ketään." Jessica sanoi
"Niin minäkin sinua." Jack totesi.



Jessica oli lähdössä tutustumaan "rotiskoon" kun hän taas pyörtyi. Tällä kertaa niin että jopa hänen vanhempansa oli paikalla. 



"JESSICA!" Jessican isä kauhistui.



"Kulta pieni, mikä tuli, herää!" Jessican isä huusi kauhistuneena. 



Myös Jessican äiti oli paikalla, hän kauhistui myös tapahtuneesta ja yritti omalta osaltaan herätellä lastaan. 
(Tällainen käsien ristiin laittaminen on varmaan simien mielestä hyvin hyödyllistä kun joku pyörtyy)



Ei kulunut hetkeäkään kun Jessica oli jo tajuissaan. Hänen päässään pyöri vain ajatus että mitä hänen vanhempansa ajattelisivat tästä. Hän ei halunnut huolestuttaa heitä, hän toivoi vain että tämä pyörtyileminen oli vain ohimenevää.



"Jessica, oletko kunnossa?" Jessican äiti kysyi. 
Jessica ei vastannut mitään, hänestä tuntui siltä kuin hän olisi vain unessa.
"Jessica?" Jessican isä sanoi, havahduttaen Jessican ajatuksistaan. 



"Olen ihan kunnossa. Olen varmaan vain syönyt liian vähän..." Jessica mutisi, mutta tiesi että tämä ei johtunut siitä.
"Oletko ihan varma, mielestäni sinun olisi hyvä mennä käymään lääkärissä." Jessican äiti totesi.
"Joo, olen kunnossa." Jessica totesi ja väläytti tekohymyn.

Tällainen tuli uudesta talosta, ulkopuolelta katsottuna. Hieman on vielä kesken.


Alakerta sen sijaan näyttää tältä. Joka sekin hieman keskeneräinen. (Yläkerran sisätiloihin en tehnyt mitään muutoksia)
Alkaa näyttää hieman jo kodilta, mutta parannettava on yhä. Saa nähdä kuinka pitkään he pysyvät tässä talossa.




Jessica muutti tyyliään reilusti. Kertooko tämä muutos Jessican sisäisestä muutoksesta? Hänen tunteistaan kenties? 
Kyllä vain. 
Jessica pelkäsi, hän pelkäsi mistä pyörtyily johtui, mutta hän halusi pitää sen kaiken salassa. Hän halusi pitää sisimmät tunteensa piilossa muiden katseilta, hän oli pystyttänyt muurin jonka lävitse ei pääse kukaan muu kuin Jack. Jack, joka oli ainut henkilö johon hän todella luotti täydestä sydämestään, ja Jackia hän myös rakasti enemmän kuin ketään muuta. Toki hän välitti myös vanhemmistaan, mutta ei samalla tavalla kuin Jackista, Jessica ei uskaltanut kertoa vanhemmilleen kaikkea.
Hän ei halunnut huolestuttaa ketään. Hän oli enemmän sitä tyyppiä joka huolehti ensin muista, sitten vasta itsestään, oman terveytensä kustannuksella. Olihan hänellä koulussa kavereita, mutta suurimman osan elämästään hän oli viettänyt Jackin kanssa, milloin missäkin. Ja sitä ei voinut korvata mikään. Jessica todella pelkäsi että se kaikki loppuisi kun Jack lähtisi sisäoppilaitokseen.



"MITÄ SINÄ OLET TEHNYT?! Mitkä nuo hiukset ovat?!" Jessican isä huusi, ei selvästikään ottanut Jessican muutosta hyvin. "MENE HUONEESEESI, ÄLÄKÄ TULE SIELTÄ ENNEN KUIN ANNAN LUVAN! "Jessican isä huusi jatkoksi.

Jessica ei välittänyt isänsä huudoista. Hän oli menossa hyvästelemään Jackia, mutta hänestä  tuntui että hän ei pystyisi edes sanomaan Jackille mitään. Jessica tiesi että Jack lähtisi sisäoppilaitokseen juuri ihan millä hetkenä hyvänsä.



Ja niin, Jack lähtikin. Hän juoksi, koska hänellä oli kiire. Hän ei katsonut taakseen, koska tiesi että jos hän katsoisi hän ei pystyisi lähtemään. Hän olisi halunnut nähdä Jessican vielä ennen lähtöään, mutta hänen äitinsä kielsi häntä menemästä katsomaan Jessicaa. Mutta Jack oli päätöksensä tehnyt, kun hän pääsisi sisäoppilaitoksesta kotiin, hän olisi lopun elämäänsä Jessican kanssa, eikä kukaan voinut sitä kieltää häneltä. Ei kukaan.
 

Tässä osassa hieman panostin tuohon kirjoittamiseen. :> Toivottavasti tykkäätte.
Mulla alkaa kesätyöt tänään, joten osia mahdollisesti tulee hieman hitaammassa tahdissa. Mutta pyrin julkaisemaan ainakin yhden osan per viikko. Siis vähintään, enemmänkin voi tulla :)