Eikä aikaa



Eikä aikaakaan kun he kaikki olivat pelaamassa.

"Alkaa olla aika myöhä." Jack totesi.



"Niinpä. Lapset, teillä on huomenna koulua, menkääpäs jo nukkumaan." Jessica totesi.
"Mä haluun pelata viel iskän kanssa!" Laura huusi.




"Hyvä on, yksi peli." Jack totesi ja istahti Lauran viereen.

"Äiti! Mitä sä nyt halailet!" John huusi äidilleen joka oli ottanut lapsensa syleilyynsä.


"Hyvää yötä kulta, rakastan sinua." Jessica sanoi lapselleen ja antoi suukon poskelle.




"Meinaatko sä muakin halata?" Laura kysyi, pelattuaan pelinsä loppuun.


"Tietenkin." Jessica vastasi ja halasi tytärtään.
"Tiedäthän kuinka paljon rakastan sinua." Jessica sanoi.
 

"Tiedän kyllä." Laura vastasi äidilleen.
 

Laura ja John menivät nukkumaan.



Samoin Jack meni nukkumaan.



Jessica ei saanut unta. Hän valvoi pitkälle yöhön. 


Kunnes Jessica tunsi yhtäkkiä viiltävää kipua. Hän tiesi että hänen loppunsa olisi nyt. Se todella tapahtuisi nyt.
Hän ei huutanut, vaikka pelkäsikin. Yhtäkkiä kipu katosi ja hän tunsi olonsa levolliseksi.



Jessica veti viimeisen henkäyksensä.



Ja kaatui elottomana maahan.










 

Hei!
Nyt on tosiaan tullut sen aika että tämä tarina saa päätöksensä.
Pidin näillä simeillä pelaamisesta. 
Kamppailin tuon lopun kanssa, millaisen siitä teen. Päätös oli vaikea, ja vielä vaikeampaa oli toteuttaa se. 
Ajattelin että jätän loput kuvat ilman tekstejä, koska "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", ja mielestäni kirjoitukseni olisi pilannut tuon lopun.


Mutta, tosiaan. Minulla on jo uusi sims tarina aluillaan täällä:
http://divergence.vuodatus.net/
Sen olisi tarkoitus olla paljon laadukkaampi kuin tämä oli, ainakin tekstien suhteen. :>


Suuret kiitokset vielä kaikille tämän sims tarinan lukijoille. ♥


 

Laura astui ovesta sisään.  Ja katseli ympärilleen. Hän mietti miten joku on voinutkin hylätä näin kauniin talon.


Hän näki keittiön pöydällä jonkin kansion jossa kerrottiin jostain miehestä. Talossa oli selvästi asunut joku poliisi tai vastaava. Koska kansiossa kerrottiin että mies oli epäiltynä monista rikoksista, mm. murhasta.


Laura päätti mennä yläkertaan. Hän käveli hitaasti narisevat portaat ylös.



Hän katsoi ikkunasta ulos kaunista maisemaa.



Hän aukaisi yhden huoneen oven, se näytti jonkun naisen makuuhuoneelta. Jonkun hyvin varakkaan naisen. 

Yhtäkkiä Laura kuuli kuinka jossain kuului poliisiauton sireenit, jotka selvästikkin olivat tulossa lähemmäksi. Jonkun oli täytynyt nähdä hänet.


Niinpä Laura alkoi juosta.


Hän juoksi ulos talosta, eikä nähnyt vielä poliiseja.

 

"Niin, Laura! TULE KOTIIN! Sinun olisi pitänyt olla kotona jo kaksi tuntia sitten!" Jessica huusi puhelimeen Lauralle.


"Tuleeko hän?" Jack kysyi taustalta
"Kyllä hän tulee." Laura tokaisi hieman vihaisena.


"Mitä me oikein teemme siskosi kanssa?" Jessica sanoi Johnille, tietäen että ei kyllä saisi vastausta.
 

"Äiiitiiii!" John alkoi huutaa keskellä yötä.
Jessica nousi ylös sängystä.
"Mitä nyt?" Jessica kysyi Johnilta väsyneenä.




"Jessica." Jack aloitti.
"Mitä?" Jessica kysyi.
"Olen vähän miettinyt.. Mielestäni meille voisi tehdä hyvää jos vaihtaisimme vähän maisemaa." Jack tokaisi.
"Nytkö?" Jessica kysyi.
"Ei ehkä vielä. Mutta sitten kun olen saanut työtehtäväni täällä tehtyä." Jack sanoi.



"Olet varmaan oikeassa. Ehkä meidän on parasta muuttaa. Ehkä se rauhoittaisi myös Lauraa." Jessica tokaisi.
"Niin. Onko se nyt sovittu?" Jack kysyi
"Kyllä se taitaa olla." Jessica vastasi.
"Hienoa. Teen työni täällä loppuun ja sitten lähdemme." Jack sanoi.
"Äiiiitiiiiii!" John huusi malttamattomana.
"Minun on varmaan parasta antaa tälle pikkuiselle ruokaa nyt, mene sinä vain lepäämään, niin saat työsi tehtyä." Jessica sanoi nauraen.

 

NELJÄ VUOTTA MYÖHEMMIN



Jessica ja Jack olivat sopineet riitansa. Lääkärit olivat ihmeissään kuinka kauan Jessica vielä sinnitteli. 



Lauran tyyli oli muuttunut. Hän oli rauhoittunut.





John sen sijaan alkoi jo muistuttaa isäänsä niiltä ajoilta kun hän oli bändissä.



Tässä heidän uusi talonsa.


Jessica oli pitkästä aikaa kokannut perheelleen ruokaa. Hän odotti että muutkin tulisivat syömään. 
Hän oli päättänyt elää hetki kerrallaan, ja nauttia siitä mitä hänellä oli.


Pikku hiljaa muut perheen jäsenet tulivat pöytään.



Hiljaisuuden vallitessa he söivät. Kun Jessica oli saanut syötyä, hän katseli perhettään.



"Noh, onko se hyvää?" Jessica kysyi muilta.



"Onhan tämä." Laura vastasi.
John oli jo nousemassa ylös.



"Mihin sinä menet?" Jessica kysyi Johnilta
"Menen tekemään läksyt." John tokaisi.
"Hienoa, mene vain." Jessica vastasi hymyillen.



Jessica katseli kuinka Laura ja Jack söivät ateriansa loppuun.
 

"Kulta, tuletko yläkertaan?" Jack kysyi Jessicalta, kun oli saanut syötyä.



"Tulen." Jessica vastasi ja nousi ylös.



 

Niin, siihen mitä jo sanoin. Tosiaan, tää sims oikeasti sekos oikein kunnolla. Joten päätin että nämä saa muuttaa pois - niin kuin saittekin jo selville. Samalla myös meni noiden syntymäpäivät, eli esim. Laurasta tuli taas lapsi. Joten jouduinpa sitten laittaan sille uudestaan synttärit, minkä johdosta se on melkoisen erinäköinen. Jonka takia jouduin ns. jättään pari vuotta välistä, millä sit tossa tarinassa selitän ton muutoksen. Niin ja toi talo, mikä tän osan alussa oli, sen kanssa mulla oli alunperin suuria suunnitelmia. Mutta kuten jo kerroin, päätin luopua tästä tarinasta. Inspiraatio ei enää riitä tähän tarinaan.

Jessica ei ehtinyt vastata mitään kun Jack jo veti hänet syleilyynsä ja suuteli häntä.
 

Muutaman viikon päästä, eräänä aamuna Jessica katseli itseään peilistä.


"Mitä sinä teet?" Jack kysyi.


"Kuule Jack..." Jessica aloitti.


"No, mitä? Haluat hoitaa syöpäsi pois, niinkö?!" Jack tokaisi ajattelematta.



"Ei." Jessica sanoi takaisin.


"Minä olen raskaana!" Jessica sanoi nopeasti.


"Eikö ole hienoa?! Me saamme vielä yhden lapsen!" Jessica riemuitsi.



"MITÄ!? Hienoako!? Ei, ei ole!" Jack huusi.

"Mitä? Mitä nyt..? " Jessica sanoi pelästyneenä.
"Me emme voi hankkia enää lasta. SINÄ KUOLET! Se olen minä joka siitä joutuu huolehtimaan!" Jack huusi.



"Pidit siitä taikka et, minä pidän tämän lapsen! Haluan vielä yhden lapsen ennen kuin kuolen! Voit vaikka laittaa sen adoptoitavaksi, mutta minä en tee aborttia! Se on murha!" Jessica huusi.
"Ihan miten vaan! Sinun päätöksesi!" Jack huusi.



"Mutta minä lähden nyt, saat pärjätä yksinäsi!" Jack huusi ja juoksi pois.



Laura oli kuullut koko keskustelun. Hän oli nähnyt kuinka isä oli juossut ulos talosta. Hän halasi Sirua.

"Nyt olemme vain me kaksi." Laura tokaisi Sirulle



 

Kului monen monta kuukautta. Raskausaika oli ollut hyvin raskas. Mutta siitä oltiin selvitty, synnytys oli alkanut.


He saivat pojan, joka nimettiin Johniksi.


Laura oli soittanut Jackille ja kertonut että synnytys oli alkanut. Jack oli tullut paikalle, olihan se kuitenkin hänen lapsensa. He eivät olleet puhuneet yhdeksään kuukauteen. Mutta tuntui kuin mitään riitaa ei koskaan olisi ollutkaan kun he olivat taas tavanneet.Heidän lähdettyyän sairaalasta Jack tiesi että loppu oli lähellä, mikään ei olisi pian ennallaan. 


Jessica vietti kaiket päivät Johnin kanssa, kun vain jaksoi. Hän tunsi olonsa paremmaksi, eikä hänen tarvinnut miettiä kuolemaansa enää koko ajan.




Eräänä yönä Jessica heräsi keskellä yötä. Ja huomasi että Jack ei ollut tullut nukkumaan hänen vierelleen. Mutta niinhän se oli ollut jo muutaman kuukauden ajan. Tai oikeastaan jo melkein vuoden ajan.


Jessica tiesi että kuolema oli lähellä, hän mietti tekemiään virheitä. Sitä kuinka Laura oli saanut kasvaa lähes tulkoon ilman äitiä. Ja niin saisi kasvaa myös John.

Laura oli alkanut katselemaan kun hänen isänsä maalasi hänen huoneessaan.Hän rakasti isänsä maalauksia.



Ja hienojahan ne olivatkin.



Myös Jessica oli parantanut taitojaan.


Laura taas oli innostunut tanssimisesta.
 

Samana iltana, olikin hänen syntymäpäivänsä.


Ja hänestä kasvoikin melko kaunis teini. (Hieman saisi kyllä hymyillä, vaikka rankkaa onkin ollut)

Eikä aikaakaan kun oli myös Johnin syntymäpäivä.

Jessicalle rakensin kellariin tälläisen paikan missä hän voi keskittyä veistosten tekoon.



Lauran huonetta muokkasin myös. Se on tuo missä on maalausteline.



Olohuoneeseen tuli jättikokoinen tv, mihin kaikki rahat sitten hupenikin.

Mutta jatketaan tarinaa.
 

Jessica tunsi olonsa jatkuvasti yhä huonommaksi ja huonomaksi, hän yleensä vain nukkui suurimman osan päivästään.



"Mikä äidillä on?" Laura kysyi isältään joka oli täysin omissa ajatuksissaan.
Hänen isänsä ei vastannut.
"Ei sitten." Laura tokaisi.



"Laura, odota. " Jack sanoi.
Laura pysähtyi.



"Äidillä on jokin vialla, ja te ette kerro siitä minulle! En ole sokea, enkä idiootti!" Laura huusi isälleen.
Jack ei tiennyt mitä sanoa.
"Rauhoitu, kulta..." Jack yritti rauhoitella Lauraa.

'

Mutta Laura juoksi pois.



Jessica heräsi riitelyn ääniin.
"Mitä täällä tapahtuu?" Jessica kysyi.
"Koska aiot kertoa Lauralle." Jack ärähti Jessicalle.



Jessica käveli kohti Lauran huonetta. 
"Tiedän, Siru, minun pitää kertoa hänelle, ennemmin tai myöhemmin." Jessica sanoi koiralle, joka katsoi häntä kuin syyllistäen.



"Laura kuule..." Jessica aloitti.
"No, mitä?!!" Laura ärähti.



Jessica löi Lauraa tyynyllä.



Laura vastasi haasteeseen.



Jessica selvästi nautti lapsensa kanssa leikkimisestä. :DD



Kunnes ihan yhtäkkiä Jessica tunsi olonsa todella huonoksi.



Hänen silmissään alkoi sumentua.


Hän käänsi Lauralle selkänsä ja toivoi että se menisi ohi.



"Äiti? Mitä nyt?" Laura kysyi huolissaan.



Laura näki kuinka hänen äitinsä kaatui maahan.



Laura katsoi pelästyneenä, eikä tiennyt mitä tehdä.



"ISÄ! ISÄ! ÄITI KAATUI!" Laura huusi isälleen.



Jack kantoi Jessican sänkyyn lepäämään.



Samana iltana Jessica yllätti Jackin kun Jack oli tullut asioiltaan.
"Hei kulta." Jessica sanoi Jackille ja veti Jackin syleilyynsä.



Jack kuitenkin oli hyvin poissa oleva.



"Mitä nyt?" Jessica kysyi

"Jack tämä talo on ihana, ja varmasti tämä kaupunki myös. Kiitos." Jessica sanoi ja halasi Jackia.


Samaan aikaan Laura leikki uudella nukellaan, jonka oli saanut joltain kaukaiselta sukulaiselta syntymäpäivälahjaksi.






Jessica oli mennyt lepäämään ja Jack päätti mennä tutustumaan paikkoihin. Hän löysi kahvilan joka oltiin tehty vanhaan kunnostettuun laivan hylkyyn.

Hän ispiroitui ympäristöstä niin että päätti säveltää kappaleen.



"Hei kato nyt! Eiks toi ookkin se! Se Jack!" Joku nainen selosti tunnistaessaan Jackin, olihan bändi ollut jo melko kuuluisa ennen kuin Jack oli eronnut. "Toi on iha varmaa se, sehä eros just siitä bändistä! Aikookoha se perustaa uuden? Sun täytyy niin mennä sit siihe bändii! Siis mä haluan miehen joka on bändissä! Nyt sun kyllä niin täytyy opettella soittaan jotain soitinta, ja noille sun vaatteilles täytyy tehdä jotain, ja pesisit nyt herranen aika jo noi sun hiukses, kato nyt niitä..." Nainen jatkoi höpöttämistään, miehen kuunnellessa avuttomana vaimonsa höpötystä.



Jessican herättyä hän päätti kokeilla kuvanveistoa.


Hän innostui siitä todella, ja näytti olevan luonnonlahjakkuus.


Sillä värin Siru teki tuhojaan.



Siru peuhasi roskien seassa.



Ja löysi roskien seasta vanhentuneen makkarapaketin.





Ja päätti syödä sen, ja muutkin roskat.


Jack huomasi tämän, torui koiraa ja yritti puhdistaa koiran turkkia harjalla.



Jessica huomasi Jackin palanneen takaisin.
"Sinun täytyy varmaan pestä se." Jessica naureskeli.



Ja Jack teki työtä käskettyä.



Mitä muutakaan roskien syömisestä voi aiheutua kuin huono olo?



No, oksentaminen. 



Väsyneenä Siru meni sänkyyn makaamaan.



Illalla Jack oli lähtenyt ulos puistoon, ja löysi sieltä baarin.



Jossa tekikin itselleen juoman.



Humaltuneena Jack sammui sohvalle.


Ja Laura sen sijaan nukahti lattialle. Kukaan ei ollut viemässä häntä sänkyyn.



Yöllä herättyään Jessica huomasi Lauran lattialla makaamasta.



Ja kantoi Lauran sänkyyn nukkumaan.



Laura nukahtikin sänkyyn heti.



Jessica mietti mihin Jack oli mennyt, ei kai häntäkin ollut joku kidnapannut?
Huono olo kuitenkin yllätti Jessican taas


Ja Jessica pyörtyi lattialle.



Jack palasi reissultaan, selvästi humaltuneena, ja haisten viinalta.



Jessica nousi juuri samaan aikaan lattialta kun Jack oli astunut huoneeseen.
Jack ei edes huomannut koko asiaa.



Vaan käveli suoraan sänkyyn ja sammui siihen.

Kului muutama kuukausi, ja oli Lauran syntymäpäivä. Hän vietti synttäreitäänn yksin. Jessica oli lepäämässä syöpähoitojen seurauksena, ja Jack oli taas jossain kadoksissa.



"Pärjään ilman heitäkin." Laura tokaisi.



Myöhemmin illalla Jack yllätti Lauran leikkimästä nukellaan, ja passitti Lauran nukkumaan.



Hän kävi viemässä roskia, mutta huomasikin että Siru oli taas käynyt kaatamassa roskatynnyrin.



Joten hän nosti sen pystyyn.


Katsoi postit.



Ja maksoi laskut, ja mietti kuinka kauan näin voisi jatkua.



Jack päätti istuttaa muutaman kasvin, josko Jessica innostuisi taas puutarhanhoidosta.

Täytyihän Jackin myös käydä töissä.



Jessica tunsi olonsa koko ajan vain huonommaksi ja huonommaksi. 



Hänen täytyi käydä lääkärissä jatkuvasti, parannusta ei vaikuttanut tulevan. 



Eräänä päivänä Jessica tuli ulos sairaalasta päättäväisenä, hän oli tehnyt päätöksensä.



Häntä pelotti. Hän pettäisi tekemänsä lupauksen. Hän murtaisi miehensä sydämen, tekemällään päätöksellä. Mutta jos hänen valittavanaan oli pitkä ja tuskainen elämä, hän ei halunnut sitä.



Jessica lähti kotia kohti.



Samaan aikaan Laura leikki nukellaan siinä samassa nurkassa.



Illalla Jessica meni Jackin juttusille.



"Meidän täytyy jutella.." Jessica aloitti.



"Tiedäthän sinä nuo hoitojen haittavaikutukset?" Jessica kysyi.
"Kyllä, kuinka niin?" Jack kysyi epäluuloisena.



Jack katsoi Jessicaa kummastuneena, niin kuin olisi tiennyt mitä Jessica aikoisi sanoa.
"Olen päättänyt että lope..." Jessica aloitti.


"MITÄ? Ei tule kuuloonkaan! Et voi lopettaa hoitoja! " Jack sanoi pelästyneenä.
 

"Sinähän kuolet ilman niitä?! Miten minä voin elää ilman sinua?! Tulin tännekin vain sinun takiasi? Hylkäsin äitini vain sinun takiasi? JA ENTÄ LAURA?! Haluatko että hän elää ilman äitiään?!" Jack huusi ja itki ja raivosi samaan aikaan.



"Jack sinun täytyy ymmärtää minua, en jaksa tätä enää! Tästä ei ole ollut mitään hyötyä!" Jessica huusi takaisin
"MUTTA KUN ET SINÄ VOI?!" Jack huusi lisää.



"OLEN TEHNYT PÄÄTÖKSENI!" Jessica huusi Jackille.

Seuraavana päivänä Jessica muutti tyyliään.



"Meidän täytyy varmaan puhua..." Jessica sanoi Jackille.



Jack laski Lauran alas.



Jessica kertoi kaiken tapahtuneen Jackille. Jack kuunteli kauhistuneena.



"mutta... ei siinä kaikki..." Jessica aloitti.
"Mitä?" Jack kysyi.
"On eräs asia mikä sinun täytyy tietää, minulla on jo ollut hieman aikaa ajatella sitä, sitä mitä haluan tehdä asian kanssa.." Jessica jatkoi.
"No, kerro nyt." Jack sanoi hermostuunena.



" Jack, minulla on aivosyöpä..." Jessica sanoi, kuin kuiskaten, kuin kukaan ei kuulisi sitä. Kuin se ei vain olisi totta.



"MITÄ?!" Jack huusi kauhuissaan.



"mutta, mutta, mutta... miten.. kuinka.. miksi?! "Jack hoki, eikä saanut sanaa suustaan. Kunnes hän huomasi Jessican silmissä kyyneleet, ja ymmärsi että hänen kuuluisi olla nyt vahva.



"Älä itke. Me kyllä selviämme tästä, meidän täytyy." Jack sanoi Jessicalle.



 

"Isi, isi, isi.. isiiiiii.. nääälkä" Laura hoki ja yritti saada Jackin kuuntelemaan. Jack oli täysin ajatuksissaan, ollut jo muutaman kuukauden. Hän pelkäsi että Jessica ei tulisi koskaan takaisin, hän ei tiennyt mitä tehdä.
"ISI!" Laura huusi ja alkoi itkemään.
Jack havahtui ajatuksistaan. "Mitä kulta, onko sinun nälkä?" Jack kysyi Lauralta.

 

Jessica oli jo tottunut peseytymään lavuaarin avulla. 




Kasvikin oli alkanut kasvaa.



Jessica oli alkanut puhua kasville, olipahan joku jolle jutella.



Yhtäkkiä Jessicalle tuli taas huono olo. Hän oli viimeisen viikon aikana pyörtyillyt todella usein.


Ja niin kävi nytkin.





Kun Jessica heräsi ovi olikin jätetty auki. Jessica astui sisään toiseen huoneeseen jossa ei ollut muuta kuin tikkaat jotka veisivät hänet maan pinnalle.


Jessica alkoi kavuta portaita ylöspäin.



"Ehkäpä pääsen viimeinkin kotiin..." Jessica ajatteli.

Samaan aikaan Jack yritti opettaa Lauraa kävelemään.
 

Jessicaa oli yhtäkkiä alkanut väsyttää todella paljon, joten hän oli mennyt sängylle makaamaan, ja nukahtanutkin siihen hyvin nopeasti. Joku oli nimittäin tämän ilmastointikanavan kautta suihkuttanut huoneeseen unikaasua.



Ja oli tuonut huoneeseen kynttilän, ja sytyttänyt sen.

Jack oli hankkinut Lauralle lapsenvahdin kun hänen täytyi kaikesta huolimatta käydä töissä, tarvitsivathan he rahaa.

 

Mutta mitä olikaan tapahtunut Jessicalle?



Jessica oli sairaalareissun jälkeen mennyt rannalle. Hän halusi ajatella tapahtunutta.



Hän meni makaamaan pyyhkeen päälle jonka joku oli maahan jättänyt, ja nukahtanut siihen.



Hän oli herännyt todella myöhään.



Ja samantien Jessicalle oli tullut todella huono olo, huonompi kuin koskaan ennen, ja hän pyörtyi.



 

Palatkaamme taas nykyaikaan.

​

Jack leikkasi hiuksensa lyhyemmiksi. Hän ajatteli että hänen täytyisi nyt keskittyä lapseensa eikä bändiin, nyt kun Jessica oli kadonnut. Hänen täytyisi myös näyttää isältä.


Eikä aikaakaan kun Lauralla oli synttärit.



Jack nosti Lauran syliinsä.



"Rakastan sinua." Jack sanoi. "Rakastan sinua todella, ja suojelen sinua hengelläni. En anna kenenkään satuttaa sinua. En anna kenenkään viedä sinua minulta. En anna sinun... kadota..." Jack sanoi ja kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään, koska nuo sanat toivat hänen mieleensä Jessican.




Laura piti pienen äänen, ja katsoi mikä hänen isällään oli hätänä. 
"Kulta pieni, kun tietäisitkin kuinka paljon rakastan sinua." Jack sanoi Lauralle.
"Ja kuinka paljon minä rakastankaan äitiäsi, ja kuinka paljon kaipaankaan häntä.." Jack sanoi vielä.